Poikaystäväni erosi minusta… Ja sitten menimme naimisiin
Tervetuloa vastanaimisissa olemisen maailmaan! Saatat tuntea tällä hetkellä erilaisia tunteita riemusta ja puhtaasta ilosta suruun ja hämmennykseen. Mutta älä huoli, et ole yksin. Monet ihmiset käyvät läpi tämän täsmälleen saman. Ystäväsi ja perheesi ihmettelevät luultavasti, mitä ihmettä tapahtui – kerran puhut upeasta poikaystävästäsi ja seuraavana olet naimisissa hänen kanssaan? No, se ei itse asiassa ole niin monimutkaista kuin miltä näyttää. Näin tapahtui: poikaystäväsi erosi sinusta, mutta sitten hän tajusi, ettei hän voisi elää ilman sinua. Joten hän teki ainoan loogisen asian – hän ehdotti! Ja tietysti sanoit kyllä, koska rakastat häntä yhtä paljon kuin hän sinua. Nyt olette aloittamassa uutta yhteistä matkaa aviomiehenä ja vaimona. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on lopulta sen arvoista. Muistakaa aina kommunikoida toistensa kanssa ja tukea toisianne läpikotaisin. Onnittelut avioliitosta!
Joskus joudut suhteeseen, joka päättyy mistä tahansa syystä, vaikka tiedätkin syvällä, että sen on tarkoitus olla. Se tapahtui minulle – minun poikaystävä jätti minut … ja sitten hänestä tuli mieheni.
Aloimme seurustella hyvin nuorena.
Parisuhde lukion viimeisenä vuonna on melkein aina väliaikainen asia. Harvoin parit jatkavat seurustelua paljon tuon ajanjakson jälkeen. Olimme kuitenkin edelleen vahvoja vuosia valmistumisen jälkeen. Kun me kaikki vanhenemme, meistä tulee erilaisia ihmisiä, mistä löysimme itsemme. Tilaa tarvittiin tutkiaksemme uusia kiinnostuksen kohteitamme ja harrastuksiamme ja tullaksemme sellaisiksi, joita halusimme olla ilman toista ihmistä pohdittavana ja pohdittavana.
Olimme rikki.
Pitkään parisuhteessa oleminen johtaa usein siihen asua yhdessä . Ostimme talon, teimme tutkintoja, ja rehellisesti sanottuna meidän oli vaikea tulla toimeen. Jännitys oli johdonmukainen päivittäisessä vuorovaikutuksessamme. Aika sovittaa nämä asiat olivat ratkaisevan tärkeitä suhteemme hyvinvoinnille, mutta se ei ole jotain, mitä meillä oli.
Masennus ja ahdistus älä sido hyvin.
Taloudellisen tilanteemme ja 'erikseen kasvamisen' tunteen sekä muiden surkeiden elämänasioiden vuoksi toinen meistä taisteli masennuksen ja toinen ahdistuksen kanssa. Kahden huonossa paikassa parisuhteessa oleminen ei sovi rakkaudelle ja onnellisuudelle. Tarvitsimme tilaa työstää itseämme, mutta meillä ei ollut emotionaalista kaistanleveyttä tehdä niin.
Emme halunneet sopia.
Matkan varrella meistä alkoi tuntua siltä, että olimme yhdessä vain siksi, että meidän piti olla. Olimme olleet yhdessä niin kauan, että tuntui, ettei mikään muu ollut vaihtoehto. Minkään suhteen ei pitäisi löytää itsensä siitä paikasta. Toiveemme oli pystyä siihen haluta olla yhdessä, ei tuntea kuin me oli olla yhdessä.
Olimme vain olemassa, emmekä menestyneet.
Elämämme alkoi muistuttaa kämppäkavereiden elämää. Nukuimme samassa sängyssä, mutta siinä oli kaikki mitä siellä tapahtui. Päivämme jatkuivat, mutta vietimme suurimman osan ajastamme tappelemassa tai meillä ei ollut mitään puhuttavaa. Suhteet eivät ole mitään, jos ei ole iloa, ja se oli olematonta meille.